Työn jäljet

Tämä merkintä on suora kuvallinen jatke edelliseen kirjoitukseen. Siispä alla on yksityiskohta äitienpäivää edeltävänä lauantaina tehdyn työn tuloksista.



Yllä on työskentelyalusta, eli säilytyslaatikon kansi, ja alla paikalleen hitsattu sarana.

Ensimmäinen vuosi on siis takana Museoveturiseuran Matisa-projektissa ja vielä on paljon työsarkaa jäljellä ennen kuin tämä laite pääse takaisin julkisesti esille.

Saranat paikalleen

Projektia heräteltiin talviteloilta Museoveturiseuran kevään toisessa talkoopäivässä. Runkoa reunustavien varustelaatikoiden kansien vanhat saranat leikattiin pois ja uudet hitsattiin tilalle. Nyt laatikoiden kannet toimivat kuin uudet.



Pintamaalaus askarruttaa edelleen. Perustyö teetettäneen ulkopuolisella urakoitsijalla, koska seuralla ei ole omaa ruiskumaalauskalustoa. Paljon pensselöitävää jää silti talkooväellekin. Iso kysymys on edelleen ratkaisematta: minkä historiansa vaiheen värit Matisa saa?

Lasitusta

Sunnuntaina pidetyssä Museoveturiseura ry:n vuosikokouksessa tehtiinn kesän talkoolinjausta ja Matisan teko jatkuu.Peltityöt ovat pääosassa mutta samalla suunniteltiin pintamaalausta ja lasitusta.Vaihteehtoja löytyi niin et hirvitti.Peruslasista,akryylin kautta polykarbonaattiin ja lopuksi tuo tuttu laminoitulasi.Normi ikkunalasi hylättiin heti ja uv-suojaamattomat akryylit ja polykarbonaatti samantien.Vahvimpana vaihtoehtona on laminoitu lasi joka päihitti hinnaltaan tuon metsäkoneisiin tarkoitetun polykarbonaatin reilusti halvemmalla hinnalla vaikka lasit tehdään mallin mukaan.

Kun tehtailijalle soittelin niin kertoi et laseihin saa vaikka happoleimat kuten vahoissa ikkunoissa,kerroin että se tuskin on tarpeen,muttei sitä koskaan tiedä.